Haussa: Kuriositeettikaappi
Ensimmäisestä postauksestani tuttu käsite kuriositeetti on pyörinyt mielessäni muutenkin kuin muistoina Pietarin Kunstkamerasta. Olen jo pitkään tuntenut kaipuuta omaan pieneen kuriositeettikaappiin, johon varastoisin keräilemiäni kummallisuuksia.
Kuriositeettikabinetti (cabinet of curiosities, wunderkammer) juontaa perinteenä juurensa renessanssiajan Eurooppaan. Tuolloin tiedemiesten tai taiteilijoiden (tai "yläluokan") omistuksessa saattoi olla huone toisensa perään täynnä luonnonhistoriallista aineistoa ja eksoottisia tuomisia kaukaisista maista. Huoneen asemesta saman asian ajoi myöhemmin pelkkä kaappi, jonka salalokerot ja kauniisti koristellut ovet kätkivät taakseen salaisuuksia, joita esiteltiin vain harvoille ja valituille vieraille.
Osassa ensimmäisistä kuriositeettikaappimalleista olikin suljettu rakenne pienine lokeroineen ja jyhkeine muotoineen. Vasta myöhemmin kaappeihin saatettiin laittaa lasiovet ja avonaisempi rakenne. Olennaisinta on että kaappi itsessään toimi usein itsenäisenä taideteoksena.
Harmi, että renessanssiaikaisia kaappeja ei ihan joka kirpputorilla kävele vastaan. Ja antiikkimarkkinoilla maksavat muutenkin omaisuuksia. Jonkunlainen sopuratkaisu olisi kuitenkin enemmän kuin kohdallaan, pikkuruinen kaappi kun nyt kummittelee päiväunissani lakkaamatta. Pitänee kierrellä huonekaluliikkeitä feikin toivossa^^
Mielenkiintoinen artikkeli Kelly's Kitchen Sync- sivulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti