Päivän naama. Ja uutisia uutisia: saadaan kuin saadaankin vihdoin kämppä, Kannelmäestä. Luvassa on siis mahtavaa kommuuniasumista opiskelijayhteisössä, jossa toivottavasti ei tarvitse tervehtiä naapuriaan hississä tai pitää volyymitasoa hiljaisella arki-iltaisin^^
Sanat ei riitä kuvaamaan, miten onnellinen fiilis on tällä hetkellä. Pientä ryppyä haaveuniini syntyy vain pienimuotoisesta rahapulasta ja tämänhetkisestä päänsärystä. Mutta eteenpäin vaan sano mummo lumessa.
Pikkuruinen kuvapäivitys viime viikonlopulta Oulusta. Suurin osa kuvista tietysti hieman sekavassa tilassa kyhättyjä joten en niitä kehtaa tänne laittaa, löytyvät sitten facebookista xD
Ensimmäisestä postauksestani tuttu käsite kuriositeetti on pyörinyt mielessäni muutenkin kuin muistoina Pietarin Kunstkamerasta. Olen jo pitkään tuntenut kaipuuta omaan pieneen kuriositeettikaappiin, johon varastoisin keräilemiäni kummallisuuksia.
Kuriositeettikabinetti (cabinet of curiosities, wunderkammer) juontaa perinteenä juurensa renessanssiajan Eurooppaan. Tuolloin tiedemiesten tai taiteilijoiden (tai "yläluokan") omistuksessa saattoi olla huone toisensa perään täynnä luonnonhistoriallista aineistoa ja eksoottisia tuomisia kaukaisista maista. Huoneen asemesta saman asian ajoi myöhemmin pelkkä kaappi, jonka salalokerot ja kauniisti koristellut ovet kätkivät taakseen salaisuuksia, joita esiteltiin vain harvoille ja valituille vieraille.
Osassa ensimmäisistä kuriositeettikaappimalleista olikin suljettu rakenne pienine lokeroineen ja jyhkeine muotoineen. Vasta myöhemmin kaappeihin saatettiin laittaa lasiovet ja avonaisempi rakenne. Olennaisinta on että kaappi itsessään toimi usein itsenäisenä taideteoksena.
Harmi, että renessanssiaikaisia kaappeja ei ihan joka kirpputorilla kävele vastaan. Ja antiikkimarkkinoilla maksavat muutenkin omaisuuksia. Jonkunlainen sopuratkaisu olisi kuitenkin enemmän kuin kohdallaan, pikkuruinen kaappi kun nyt kummittelee päiväunissani lakkaamatta. Pitänee kierrellä huonekaluliikkeitä feikin toivossa^^
Pieni kuvapäivitys paikallaan. Viime päivät ovat taas vierähtäneet aika lahjakkaasti töissä, joten ylimääräistä aika ei ole ollut oikeastaan millekään. Tänään sain aikaiseksi vaihtaa kukkamullat huonekasveihin (tuhoten samalla osan juuri-paroista). Nyt odottelen tässä iltaa, jolloin onpi keikantapainen katsottava semifinaalissa.
Muutaman kuukauden takainen kuvatus, jossa näytän tavallistakin väsyneemmältä, aargh silmäpussit. Tuossa itselaukaisukuvien hunoja puolia, kuvan ottoaika on aika hämäävä. Ei millään ehdi ottaa järkevää ilmettä.
Minä ja mun kotinuttura. Toi lintuperspektiivi on niin kiva kun alaruumis näyttää kapeelta^^
Esittelyssä tällä kertaa itselleni aivan itsestäänselvä taiteilija, Michael Hussar. Tämä Kaliforniasta lähtöisin oleva ihmemies on toiminut muotokuvamaalausopettajana ja vetää nykyisin maalaustyöpajaa sekä USA:ssa että ympäri Eurooppaa.
Widow 2003
Työnjäljeltään hänen teoksensa ovat äärimmäisen viimeisteltyjä ja pelottavan realistisia. Kuten "vanhat mestarit", Michael käyttää tekniikkana öljyvärejä ja luo ohuiden, läpikuultavien kerrosten kautta upeita väri- ja valoalueita.
Oli tekniikka miten huippuunsa hiottua hyvänsä, itseäni kiehtoo eniten teosten kauneus, joka kumpuaa niiden esteettisyydestä ja ajatusmaailmasta. Sanotaanko vaikka niin, että teokset ovat surrealismin ja symbolismin ytimessä, vaikka esittävyydeltään niin realistisia ovatkin.
Lamb of God (yksityiskohta) 2002
"A voyeuristic snapshot of perceived humanity, complete with freaks and fakery; a gothic wonderland illuminating the gray area between truths and lies." - Näin kommentoi taiteilija itse teostensa lähtökohtia. Jokainen teos on osa hänen henkilökohtaista päiväkirjaansa, mikä auttaa häntä kohtaamaan omat demoninsa.
Näistä lähtökohdista voikin kukin miettiä, minkälaisia demoneita Hussar mieleensä onkaan kätkenyt.
Gummer (yksityiskohta) 2002
Jotenkin tuo teosten värienkäyttö on itselleni mieleen. Lihan värit, kuten punainen ja ihon herkkä vaalea beige, yhdistettynä rajuihin tummiin väripintoihin... aijai <3
Pieni päivitys tähän paikkaan, huomisen (tänään?) vapaapäivän kunniaksi. Jostain syystä en saa itseäni nukkumaan vaan tapitan vieläkin telkasta jotn jackassia.
Päätin ennen töihin lähtöä vihdoin sulattaa ton jääkaapin, jonka pikkuruiseen pakastinlokeroon on ehtinyt vuosien aikana kerääntyä n. kolmen sentin kerros jäätä. Kotiin tullessani oli kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta lattialla mukava vesilätäkkö O_o Mutta nyt on yksi asia tehtävien lista ohi ja voin keskittyä vaikkapa pyykin pesemiseen.
Jee laitettiin hakemuksia joihinkin opiskelijakämppiin ja nyt eletään toivossa että pian alkaisi sieltä kuulumaan jotain^^ Harmi vaan että nyt syksyllä niin moni muukin hakee niitä samoja paikkoja, ihan yhtä hyvillä saumoilla kuin mekin. Kunhan pääsisi edes jonnekin, sitten olisin ainakin rahtusen enemmän onnellinen <3
Jostain syystä olen musiikillisesti aivan nollatasolla tällä hetkellä. Ei joko ole aikaa kuunnella musaa tai sitten on kuunneltava jotain mitä ei tahdo. Niinkuin töissä: päivä toisensa perään sitä samaa poppip*skaa ja niitä samoja biisejä kerta kerran jälkeen. Pitäisikö olla ylpeä että osaa sanat jo ulkoa..?
Huomenna (tänään) tulossa pidempi päivitys, tällä kertaa eräästä ehdottomasta suosikistani, josta olen tehnyt esitelmän jos toisenkin xD en vaan kyllästy en.
