Dex

Vähän aikaa taas viimeisimmästä kirjoituksesta. Mutta eipä tässä mitään kummallista ole ehtinyt tapahtuakkaan o.o

iik alle viikko enää muuttoon, nykyinen kämppä täynnä epämääräisiä pahvilaatikoita. Kummallista miten paljon kamaa onkaan ja miten paljon niitä pahvilaatikoita tulee.

Ja sitten muihin aiheisiin. Olen onnistunut koukuttamaan itseni Dexter- sarjaan, jota kumma kyllä en ole ikinä telkasta seurannut. Nyt kuitenkin olen töllöttänyt läpi pitkälti jo kolmannelle tuotantokaudelle kyseistä sarjaa netissä ja täytyy sanoa, on erittäin viihdyttävä paketti.

Aina löytyy ihmisiä, jotka voivat ainakin joltain osin samaistua dexterin sielunelämään: itsekin tunnistan hänestä tiettyjä piirteitä itsessäni. Yksinäinen susi- vertaus on klisee, mutta niin totta. Kaikki eivät tarvitse tai halua "laumaa" ympärilleen. Tai eivät kykene mitenkään sellaista hankkimaan.

Jotkut jutut Dexterissä häiritsevät henkilökohtaisesti. Hän ei kykene tuntemaan asioita, toisin kuin allekirjoittanut. Murhaaminen on hänelle elämäntapa, mutta se nautinto mitä hän siitä saa ei näy päälle. Hän ei ole perverssi, ei tunteellisesti tai seksuaalisesti latautunut, vaan kylmä ja etäinen.  Hän suhtautuu uhreihinsa kuin mihin tahansa käyttöesineeseen.

Eniten häiritsee päähenkilön päänsisäinen monologi, tai pikemmin se täysin ponneton puhetapa. Olet murhaaja, for god's sake, vähän eläytymistä mukaan O.o

Blood spatter- taiteenlaji sinänsä

is blood spatter evidence valid?

fat

Se on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja virittäytyä oikeasti suunnittelemaan asioita tulevan varalle. Eikä tyytyä pelkkään suunnitteluun, toimiin on todella ryhdyttävä.

Tämän itsekritiikin ja ahdistuksen jälkeen onkin aika laskeutua maan pinnalle ja vetää syvään henkeä. Tämä syksy on toki toiminnantäyteinen, mutta toisaalta nautin tulevista haasteista (etenkin sitten kun ne ovat ohi).

Tänään shoppailin koristetyynynpäällisiä ja torkkupeittoa. Ja päädyin lopulta wowittamaan, kesken kun on errrittäin jännittävä tehtäväketju, jonka päätteeksi toivottavasti saanen ikioman (virtuaalisen) lohikäärmeen <3 

Aika rajua

Of meat

Down the primrose path 2003

Victoria Reynolds iski heti ensikohtaamisella läpi henkisen palomuurini ja pääsi suosikkieni joukkoon (mikä ei toisaalta ole kovinkaan vaikeaa). Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Kyseisen taiteilijan upeat teokset käsittävät mielettömän realistiseen sävyyn maalattuja kuvia lihasta.

Couchon verni 2010

Maalaukset on useimmiten toteutettu öljyväreillä, mutta taiteilijan töihin kuuluu myös digitaalista kuvastoa, piirroksia, veistoksia ja musiikkia. Juuri nämä maalaukset ovat kuitenkin lähimpänä omaa sydäntäni. Niiden pinta uhkuu liikettä ja vetovoimaa, josta on vaikea siirtää katsettaan. 

Näitä maalauksia katsoessa voi erottaa tuttuja muotoja, jotka häviävät ja vaihtuvat sitä mukaa kun silmä niitä keksii. Upea osa teosta ovat myös upeat kehykset, joiden koristeelliset barokki- ja rokokooelementit luovat kiintoisan kontrastin ympäröimälleen maalaukselle.

Reindeer voluptuary 2008

Reindeer Vision (Gievvot) 2008 

Richard Heller Galleryn sivuilla

I don't own the rights to these pictures: I give the artist full credit.