Vähän aikaa taas viimeisimmästä kirjoituksesta. Mutta eipä tässä mitään kummallista ole ehtinyt tapahtuakkaan o.o
iik alle viikko enää muuttoon, nykyinen kämppä täynnä epämääräisiä pahvilaatikoita. Kummallista miten paljon kamaa onkaan ja miten paljon niitä pahvilaatikoita tulee.
Ja sitten muihin aiheisiin. Olen onnistunut koukuttamaan itseni Dexter- sarjaan, jota kumma kyllä en ole ikinä telkasta seurannut. Nyt kuitenkin olen töllöttänyt läpi pitkälti jo kolmannelle tuotantokaudelle kyseistä sarjaa netissä ja täytyy sanoa, on erittäin viihdyttävä paketti.
Aina löytyy ihmisiä, jotka voivat ainakin joltain osin samaistua dexterin sielunelämään: itsekin tunnistan hänestä tiettyjä piirteitä itsessäni. Yksinäinen susi- vertaus on klisee, mutta niin totta. Kaikki eivät tarvitse tai halua "laumaa" ympärilleen. Tai eivät kykene mitenkään sellaista hankkimaan.
Jotkut jutut Dexterissä häiritsevät henkilökohtaisesti. Hän ei kykene tuntemaan asioita, toisin kuin allekirjoittanut. Murhaaminen on hänelle elämäntapa, mutta se nautinto mitä hän siitä saa ei näy päälle. Hän ei ole perverssi, ei tunteellisesti tai seksuaalisesti latautunut, vaan kylmä ja etäinen. Hän suhtautuu uhreihinsa kuin mihin tahansa käyttöesineeseen.
Eniten häiritsee päähenkilön päänsisäinen monologi, tai pikemmin se täysin ponneton puhetapa. Olet murhaaja, for god's sake, vähän eläytymistä mukaan O.o
 |
| Blood spatter- taiteenlaji sinänsä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti