Ensimmäinen päivä

Tässä heti alkuun pieni esittelypätkä, jonka toivon saavuttavan kanssabloggaajat missä sitten olettekaan. Tämä blogi on nyt ensimmäiseni sanotaanko noin 4-5 vuoteen, joten kerrottavaa on kerääntynyt sen verran että sitä kelpaa jakaa. Tai kelpaa ja kelpaa, toisille nämä blogitekstit ovat tietty yhdentekeviä.

Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista. Aihealueeksi tulee luultavasti pikkuhiljaa muotoutumaan oma elämäni ja asiat jotka saavat minut "kikseihin" eli kaikennäköistä kummallista ja outoa on luvassa.

Lupaan kuitenkin pysyä asiassa ja päivittämään blogia mahdollisimman usein. Voin nyt jo sanoa, että luvassa on tekstejä, sitäkin enemmän kuvia ja tietoa esimerkiksi taiteilijoista joihin kannattaa tutustua. Tekstien loppuun laitan linkkejä ja tietoa kuvien alkuperästä.

Kuten jo edellä viittasin, minua kiehtoo kaikista eniten kaikki kummallinen ja outo. Tämä pätee
likipitäen kaikkeen mitä arvostan taideteoksissa, kuriositeettikokoelmissa, sisustuksessa, muodissa ja muutenkin ympäristössäni. Kuriositeettikokoelmista sen verran, että kaikista vaikuttavimpaan olen törmännyt Pietarin Kunstkamerassa (saksaksi kunstkammer: "harvinaisuuksien museo"). Tsaari Pietari Suuri perusti sen 1700-luvulla osittain omien kokoelmiensa pohjalta.

Pietarioppaan sivulta kuva ulkopuolelta

Museo itsessään on erittäin vaikuttava barokkityylinen rakennus, joka koostuu monenmoisista saleista, suurista portaikoista ja käytävistä. Huoneissa vaellellessaan tuntuu että ajassa olisi hypätty satoja vuosia taaksepäin.

Suurin syy, jonka takia turistit jonottavat säätä uhmaten rakennuksen ulkopuolella pahimmillaan tuntikausia on todennäköisesti eräs Kunstkameran näyttelykokonaisuuksista, Tsaarin alkuperäinen luonnontieteellinen kokoelma.

Siamilaiskaksosten luuranko

Kokelma muodostuu purkeista yms. astioista joihin on säilötty eriskummallisia näytteitä eläinkunnasta, myös ihmisistä. Joukossa on mm. kaksipäisiä käärmeitä ja vauvoja, joilla voi olla sitten joko jättimäinen pää, ylimääräisiä jalkoja tai muuta mukavaa.

Kaikista kiinnostavinta ainakin minusta on, miten nämä "näytteet" ovat yhä niin hyvässä kunnossa. Aika on kuin pysähtynyt niiden ympärille, ja kuolleina syntyneet (?) vauvat ovat saaneet ikäänkuin uuden elämän. Jokaisen kohdalla tuntuu odottavan, että milloin se avaa silmänsä tai liikahtaa: tunnelma museossa on kuin mistäkin b-luokan zombieleffasta.

Konna Etelä-Amerikasta

Lapsen käsi

Kuriositeeteista tulikin mieleen, että miten ihmisiä tuntuukin aina kiinnostavan kaikki normaalista poikkeava. Jotkut eivät kehtaa ehkä myöntää, tai eivät ole tunnistaneet itsessään tätä piirrettä, mutta itse ainakin huomaan tuijottavani vastaan tulevia kummallisuuksia silmät suurina. Tämä koskee varsinkin henkilöitä, joiden piirteissä on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Tuijotus ei toki ole mitenkään pahansuopaa : D
Omissa teoksissanikin huomaan toisinaan luonnostelevani mieluummin epänormaaleja ihmismäisiä olentoja kuin anatomisesti korrekteja piirteitä.

http://www.kunstkamera.ru/en/

Kuvat google, kunstkamera