Veistoksellinen mielen luomus

Kävin tuossa pari viikkoa sitten kirppiksellä sillä mielellä että hankkisin sieltä jotakin taiteellisesti inspiroivaa. Olin jo jonkin aikaa miettinyt jonkunlaisen veistoksen tai patsaan väsäilemistä ja darwi-massa on ollut monesti käytössä aikaisemminkin. Kipot ynnä vaasit on kokeiltu ja vähän "nähty" jo, joten halusin löytää vähän jonkun erilaisen alustan muovailtavaksi.

Matkaan lähtikin pienen jahkailun jälkeen vanha vihreä lankapuhelin. Muistan, että joskus kuulin vanhan työharjoittelupaikkani ohjaajan sanoneen, että hän oli onnistunut kultaamaan lyöntimetalilla lankapuhelimen, joka oli herättänyt paljon kiinnostusta ja ihastustakin. Päätin tehdä aiheesta oman versioni, vähän goremman ja omituisemman.

Puhelin ennen käsittelyä

Puhelimen muovinen pinta osoittautui hivenen hankalaksi alustaksi ja olisi näin jälkikäteen ajateltuna varmasti ollut järkevää hioa pintaa rosoisemmaksi ennen massan levittämistä. Lopputuloksen kanssa pitää olla siis vähän varovainen, ettei vahingossa tule lohkaisseeksi lihanpalasta irti muovista.

Puhelin lihaistamisen jälkeen

Oli tosi kivaa päästä pitkästä aikaa maalailemaan oikeen pikkutarkasti ja miettimään etukäteen, mitä mihinkin laittaa. Olen erityisen tyytyväinen "suolien" pintaan ja kiiltoon, jonka sain aikaan unica superin venelakalla. "Iho" oli hankalampi maalattava, sillä en toisaalta halunnut ihan tylsää, tavallista nahkaa vaan vähän jotakin alienmaista ekstraa. Päätin maalata pohjaväriksi tumman sinivihreää, jonka päälle levitin varovasti hieman pinkinsävyistä vaaleaa väriä. Akryylit toimi tässä mielestäni tosi hyvin, koska valmis pinta on aavistuksen nahkean tuntuinen käteen ja kiiltää ihan pikkuisen. Muistuttaa siis jopa oikeaa nahkaa jossain määrin.

Neljännen joulukalenteriluukun pärinät

 

Uutisia uutisia. Tai ei oikeastaan, mitä nyt koulu jatkuu yhtä uuvuttavana kuin aina. Onneksi siellä on sentään ainakin yksi hyvä puoli, nimittäin skanneri. Vo, muistan ajan jolloin latasin esim. deviantartiin kameralla otettuja kuvia piiroksista, joista olin yrittänyt mm. poistaa epämääräisiä kuvan varjoja paintilla. On se teknologia toisinaan ihan hyödyksi.

 

Sain joku aika sitten taas inspiraation piirustelemiseen, kuten tästäkin postauksesta ehkä huomaa. Aiheet ovat aika syvältä seitsemänneltä tasolta, liekö sitten halloweenin aikaansaannosta tai ei. No, paraskin olen puhumaan kun pidän suolenpätkiä parempana sisustuselementtinä jos pitäisi valita aaltomaljakon ja niiden väliltä.

Olen jo pitkään haaveillut siitä, että alkaisin tekemään kipsiveistoksia ihan tosissani. Pitäisi varmaan hommata kipsin lisäksi savea ja vinamold- tai silikonimuottiaineksia. Itse muottien valaminen kipsistä on silkkaa kidutusta ainakin silloin, kun se valos pitäisi saada sieltä poiskin.

Piirtelijän kosto

Taideuutisia, tällä kertaa ihan omasta takaa. En ole pitkään aikaan oikein saannut piirretyksi mitään, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä että en jaksanut (viitsinyt) käydä ostamassa lisää mustia stabilotusseja ja paperia. Vihdoin viime viikolla sain taas inspiksen ja tässä tulos kyttyräselkäisen piirtelijän taidesessioista.

Piirtelin vähän sitä sun tätä. Ylempänä näkyy epätoivoinen yritykseni saada aikaiseksi jotakin ihmistä muistuttavaa. Täytyy kenties vastoinkäymisten jälkeen vaan todeta, että pysy nyt hyvä ihminen niissä monstereissa.

Pitsiperhonen

Kesää kohti mennään jälleen hurjaa vauhtia. Sinänsä tässä vaiheessa tuleva kesä ei oikein jaksa innostaa, sillä näillä näkymin joudun viettämään pari kuukautta poissa kotoa rakastavan avopuolisoni luota. Ei kaksi kuukautta ehkä ole kovin pitkä aika, mutta yleensä juuri siinä ajassa kesän paras aika ehtii menemään ohi.

Koulu on sujunut melko mallikkaasti. Silti tuntuu vähän siltä, että huolimatta täydellisyyden tavoittelustani ei tehdyillä projekteilla ja tehtävillä ole lopulta mitään merkitystä. Pitäisi ehkä ottaa tehtävät iisimmin niin jäisi aikaa kaikelle muulle, millä on elämässä oikeasti jotain väliä.

Witching hour

Opiskelukiireiden lomassa tekee välillä ihan hyvää paeta muihin ajatuksiin. Vaikka vararikko kolkutteleekin ovella, haaveilen jo uusista tatuoinneista, vaatteista ja tulevaisuudesta. Elämäni on ollut viime aikoina vähän mullin mallin, mutta viimein koen olevani siellä missä pitääkin.

Viime aikoina olen uppoutunut yhä enemmän okkultismin maailmaan. Vaikka opiskelenkin nykyään uutta alaa ja pyrin toivottavasti luomaan uraa liiketalouden parissa, haluaisin silti säilyttää jonkinlaisen yhteyden siihen puoleeni, joka pukeutuisi mustiin ja antaisi symbolististen ihokuvitustensa olla kaiken kansan näkyvillä.

Kotipäivitys

Taiteilijaesittelyn asemesta tällä kertaa seuraa omista kotioloistani kumpuava kuvapäivitys. Olen pitkittänyt tosi kauan tämän yhden maljakon kuvaamista ja (kuten tavallista) huomasin kyseisen toimenpiteen vievän vain pari minuuttia aikaa. Maljakko on  tehty päälystämällä yksinkertainen lasivaasi darwi-massalla ja muotoilemalla massa ennen sen kuivumista haluttuun muotoon. Olen massan kovetuttua maalannut vaasin akryyleillä ja lopuksi sivellyt pintaan kiiltävän lakkakerroksen. Tykkään erityisesti tuosta lasitemaisesta vaikutelmasta.

Vaasin lisäksi alla samalla kuvauskerralla nappaamiani otoksia.

Sarvikokoelma

Olohuoneen kollaasi

 

Kipsinen Puck

Epäanatominen sydän

Uusin darwi-massa -projektini

John Isaacs

Jo edellisessä blogikirjoituksessani kerroin veistostaiteen olevan sydäntäni lähellä. John Isaacsin teokset kuitenkin menevät vieläkin pidemmälle ja suorastaan uppoavat syvälle sydämeeni jättäen minut vapisemaaan kunnioituksesta ja epäuskoisesta kauhusta.

Further uses of the dead to the living (meat)

Everyone's Talking About Jesus

I Can't Help the Way I Feel

Isaacsin tyyli on muuttunut jonkin verran vuosien saatossa. 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alkuvuosien teoksissa on käytetty useammin selkeää ihmishahmoa ja hyödynnetty ihmisestä itsestään lähteviä muotoja ja ihmislihan värejä. Samoja aiheita on myöhemmissäkin teoksissa nähtävissä, mutta hienovaraisemmiksi muunnettuina.  Isaacsille läheisiä toistuvia teemoja ovat myös symbolismi ja ajankohtaiset aiheet.

In Advance of the Institution

Isaacsin teoksista itseeni uppoavat erityisesti 2000-luvun alkuvuosien teoksista ne, joissa esiintyy kokonainen ihmishahmo. Ihmishahmot ylipäätään pistävät taiteilijan teoksista itselläni eniten silmään. On suorastaan pelottavaa nähdä niin realistisesti kuvattu hahmo, joka kuitenkin vaikuttaa jonkin sairauden tai mutaation runtelemalta. Voin vain kuvitella miten vaikuttavia teokset olisivat luonnossa.

 

 

The Matrix of Amnesia -katuinstallaatio

A Necessary Change of Heart

John Isaacsin nettisivut
kuvalähteet: Aeroplastics

I do not own any rights to these pictures! All rights belong to the artist and the photographers.