Sickii

Overload. Viisi päivää sairasta sisustamis- tavaroiden kanto- asettelu- buumia, mutta vihdoin on edes jonkinlainen järjestys. Kuvia tulossa myöhemmin, kunhan vähän vielä asettelen <3

Dex

Vähän aikaa taas viimeisimmästä kirjoituksesta. Mutta eipä tässä mitään kummallista ole ehtinyt tapahtuakkaan o.o

iik alle viikko enää muuttoon, nykyinen kämppä täynnä epämääräisiä pahvilaatikoita. Kummallista miten paljon kamaa onkaan ja miten paljon niitä pahvilaatikoita tulee.

Ja sitten muihin aiheisiin. Olen onnistunut koukuttamaan itseni Dexter- sarjaan, jota kumma kyllä en ole ikinä telkasta seurannut. Nyt kuitenkin olen töllöttänyt läpi pitkälti jo kolmannelle tuotantokaudelle kyseistä sarjaa netissä ja täytyy sanoa, on erittäin viihdyttävä paketti.

Aina löytyy ihmisiä, jotka voivat ainakin joltain osin samaistua dexterin sielunelämään: itsekin tunnistan hänestä tiettyjä piirteitä itsessäni. Yksinäinen susi- vertaus on klisee, mutta niin totta. Kaikki eivät tarvitse tai halua "laumaa" ympärilleen. Tai eivät kykene mitenkään sellaista hankkimaan.

Jotkut jutut Dexterissä häiritsevät henkilökohtaisesti. Hän ei kykene tuntemaan asioita, toisin kuin allekirjoittanut. Murhaaminen on hänelle elämäntapa, mutta se nautinto mitä hän siitä saa ei näy päälle. Hän ei ole perverssi, ei tunteellisesti tai seksuaalisesti latautunut, vaan kylmä ja etäinen.  Hän suhtautuu uhreihinsa kuin mihin tahansa käyttöesineeseen.

Eniten häiritsee päähenkilön päänsisäinen monologi, tai pikemmin se täysin ponneton puhetapa. Olet murhaaja, for god's sake, vähän eläytymistä mukaan O.o

Blood spatter- taiteenlaji sinänsä

is blood spatter evidence valid?

fat

Se on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja virittäytyä oikeasti suunnittelemaan asioita tulevan varalle. Eikä tyytyä pelkkään suunnitteluun, toimiin on todella ryhdyttävä.

Tämän itsekritiikin ja ahdistuksen jälkeen onkin aika laskeutua maan pinnalle ja vetää syvään henkeä. Tämä syksy on toki toiminnantäyteinen, mutta toisaalta nautin tulevista haasteista (etenkin sitten kun ne ovat ohi).

Tänään shoppailin koristetyynynpäällisiä ja torkkupeittoa. Ja päädyin lopulta wowittamaan, kesken kun on errrittäin jännittävä tehtäväketju, jonka päätteeksi toivottavasti saanen ikioman (virtuaalisen) lohikäärmeen <3 

Aika rajua

Of meat

Down the primrose path 2003

Victoria Reynolds iski heti ensikohtaamisella läpi henkisen palomuurini ja pääsi suosikkieni joukkoon (mikä ei toisaalta ole kovinkaan vaikeaa). Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Kyseisen taiteilijan upeat teokset käsittävät mielettömän realistiseen sävyyn maalattuja kuvia lihasta.

Couchon verni 2010

Maalaukset on useimmiten toteutettu öljyväreillä, mutta taiteilijan töihin kuuluu myös digitaalista kuvastoa, piirroksia, veistoksia ja musiikkia. Juuri nämä maalaukset ovat kuitenkin lähimpänä omaa sydäntäni. Niiden pinta uhkuu liikettä ja vetovoimaa, josta on vaikea siirtää katsettaan. 

Näitä maalauksia katsoessa voi erottaa tuttuja muotoja, jotka häviävät ja vaihtuvat sitä mukaa kun silmä niitä keksii. Upea osa teosta ovat myös upeat kehykset, joiden koristeelliset barokki- ja rokokooelementit luovat kiintoisan kontrastin ympäröimälleen maalaukselle.

Reindeer voluptuary 2008

Reindeer Vision (Gievvot) 2008 

Richard Heller Galleryn sivuilla

I don't own the rights to these pictures: I give the artist full credit.

Tasty

Päivän naama. Ja uutisia uutisia: saadaan kuin saadaankin vihdoin kämppä, Kannelmäestä. Luvassa on siis mahtavaa kommuuniasumista opiskelijayhteisössä, jossa toivottavasti ei tarvitse tervehtiä naapuriaan hississä tai pitää volyymitasoa hiljaisella arki-iltaisin^^

Sanat ei riitä kuvaamaan, miten onnellinen fiilis on tällä hetkellä. Pientä ryppyä haaveuniini syntyy vain pienimuotoisesta rahapulasta ja tämänhetkisestä päänsärystä. Mutta eteenpäin vaan sano mummo lumessa.

Huulipunalla leikin

random scenery

Pikkuruinen kuvapäivitys viime viikonlopulta Oulusta. Suurin osa kuvista tietysti hieman sekavassa tilassa kyhättyjä joten en niitä kehtaa tänne laittaa, löytyvät sitten facebookista xD

Kabinetti

Haussa: Kuriositeettikaappi

Ensimmäisestä postauksestani tuttu käsite kuriositeetti on pyörinyt mielessäni muutenkin kuin muistoina Pietarin Kunstkamerasta. Olen jo pitkään tuntenut kaipuuta omaan pieneen kuriositeettikaappiin, johon varastoisin keräilemiäni kummallisuuksia.

Kuriositeettikabinetti (cabinet of curiosities, wunderkammer) juontaa perinteenä juurensa renessanssiajan Eurooppaan. Tuolloin tiedemiesten tai taiteilijoiden (tai "yläluokan") omistuksessa saattoi olla huone toisensa perään täynnä luonnonhistoriallista aineistoa ja eksoottisia tuomisia kaukaisista maista. Huoneen asemesta saman asian ajoi myöhemmin pelkkä kaappi, jonka salalokerot ja kauniisti koristellut ovet kätkivät taakseen salaisuuksia, joita esiteltiin vain harvoille ja valituille vieraille.

Osassa ensimmäisistä kuriositeettikaappimalleista olikin suljettu rakenne pienine lokeroineen ja jyhkeine muotoineen. Vasta myöhemmin kaappeihin saatettiin laittaa lasiovet ja avonaisempi rakenne. Olennaisinta on että kaappi itsessään toimi usein itsenäisenä taideteoksena.

Harmi, että renessanssiaikaisia kaappeja ei ihan joka kirpputorilla kävele vastaan. Ja antiikkimarkkinoilla maksavat muutenkin omaisuuksia. Jonkunlainen sopuratkaisu olisi kuitenkin enemmän kuin kohdallaan, pikkuruinen kaappi kun nyt kummittelee päiväunissani lakkaamatta. Pitänee kierrellä huonekaluliikkeitä feikin toivossa^^

Kuriositeettikaappi wikipediassa
Mielenkiintoinen artikkeli Kelly's Kitchen Sync- sivulla

Nut

Pieni kuvapäivitys paikallaan. Viime päivät ovat taas vierähtäneet aika lahjakkaasti töissä, joten ylimääräistä aika ei ole ollut oikeastaan millekään. Tänään sain aikaiseksi vaihtaa kukkamullat huonekasveihin (tuhoten samalla osan juuri-paroista). Nyt odottelen tässä iltaa, jolloin onpi keikantapainen katsottava semifinaalissa.

Muutaman kuukauden takainen kuvatus, jossa näytän tavallistakin väsyneemmältä, aargh silmäpussit. Tuossa itselaukaisukuvien hunoja puolia, kuvan ottoaika on aika hämäävä. Ei millään ehdi ottaa järkevää ilmettä.

Minä ja mun kotinuttura. Toi lintuperspektiivi on niin kiva kun alaruumis näyttää kapeelta^^

M. Hussar

David 2001 ja David 2001

Esittelyssä tällä kertaa itselleni aivan itsestäänselvä taiteilija, Michael Hussar. Tämä Kaliforniasta lähtöisin oleva ihmemies on toiminut muotokuvamaalausopettajana ja vetää nykyisin maalaustyöpajaa sekä USA:ssa että ympäri Eurooppaa.

Widow 2003

Työnjäljeltään hänen teoksensa ovat äärimmäisen viimeisteltyjä ja pelottavan realistisia. Kuten "vanhat mestarit", Michael käyttää tekniikkana öljyvärejä ja luo ohuiden, läpikuultavien kerrosten kautta upeita väri- ja valoalueita.

Oli tekniikka miten huippuunsa hiottua hyvänsä, itseäni kiehtoo eniten teosten kauneus, joka kumpuaa niiden esteettisyydestä ja ajatusmaailmasta. Sanotaanko vaikka niin, että teokset ovat surrealismin ja symbolismin ytimessä, vaikka esittävyydeltään niin realistisia ovatkin.

Lamb of God (yksityiskohta) 2002

"A voyeuristic snapshot of perceived humanity, complete with freaks and fakery; a gothic wonderland illuminating the gray area between truths and lies." - Näin kommentoi taiteilija itse teostensa lähtökohtia. Jokainen teos on osa hänen henkilökohtaista päiväkirjaansa, mikä auttaa häntä kohtaamaan omat demoninsa.

Näistä lähtökohdista voikin kukin miettiä, minkälaisia demoneita Hussar mieleensä onkaan kätkenyt.

Gummer (yksityiskohta) 2002

Jotenkin tuo teosten värienkäyttö on itselleni mieleen. Lihan värit, kuten punainen ja ihon herkkä vaalea beige, yhdistettynä rajuihin tummiin väripintoihin... aijai <3

Michael Hussarin kotisivut

birdbathpublishing

I give the artist full credit for the images. I don't have any commercial use for them, simply being a fan.

pomppufiilis

Pieni päivitys tähän paikkaan, huomisen (tänään?) vapaapäivän kunniaksi. Jostain syystä en saa itseäni nukkumaan vaan tapitan vieläkin telkasta jotn jackassia.

Päätin ennen töihin lähtöä vihdoin sulattaa ton jääkaapin, jonka pikkuruiseen pakastinlokeroon on ehtinyt vuosien aikana kerääntyä n. kolmen sentin kerros jäätä. Kotiin tullessani oli kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta lattialla mukava vesilätäkkö O_o Mutta nyt on yksi asia tehtävien lista ohi ja voin keskittyä vaikkapa pyykin pesemiseen.

 

 Jee laitettiin hakemuksia joihinkin opiskelijakämppiin ja nyt eletään toivossa että pian alkaisi sieltä kuulumaan jotain^^ Harmi vaan että nyt syksyllä niin moni muukin hakee niitä samoja paikkoja, ihan yhtä hyvillä saumoilla kuin mekin. Kunhan pääsisi edes jonnekin, sitten olisin ainakin rahtusen enemmän onnellinen <3

Jostain syystä olen musiikillisesti aivan nollatasolla tällä hetkellä. Ei joko ole aikaa kuunnella musaa tai sitten on kuunneltava jotain mitä ei tahdo. Niinkuin töissä: päivä toisensa perään sitä samaa poppip*skaa ja niitä samoja biisejä kerta kerran jälkeen. Pitäisikö olla ylpeä että osaa sanat jo ulkoa..?

Huomenna (tänään) tulossa pidempi päivitys, tällä kertaa eräästä ehdottomasta suosikistani, josta olen tehnyt esitelmän jos toisenkin xD en vaan kyllästy en.

Zombie slam

Luvassa pieni kurkistus omaan kotikolooni, eli pikkuruisen yksiöni kummalliseen sisustukseen. Liian paljon en jaksanut kuvia ottaa, mutta ehkä näistäkin saa jonkinmoisen käsityksen^^ (edit, kuvat hävisi johonkin eli tässä tekstissä ei oikeen oo enää mitään pointtia xD!)

Mitään yleiskuvaa koko höskästä ei ole, enkä uskalla sellaista ottaakaan huomioon ottaen huonosti pedatun sängyn ja henkilökohtaiset tai muuten vain tylsät esineet.

Tietokonepöydän taakse hommailin ihmisen luurankoa esittelevä opetusjulisteen, jonka bongasin Anttilasta jokin aika sitten. Samaan syssyyn olisi ollut tarjolla myös lihaksia ja elimistöä esitteleviä julisteita mutta tämä nyt sattui miellyttämään silmää eniten <3 Muistan kun koulussa oli vuosia sitten biologian luokassa esillä muovinen luuranko , jota ei kukaan oikeastaan ollut käyttänyt opetustarkoitukseen vuosikausiin. Siellä nurkassa se aina vaan möllötti ja keräsi pölyä. Tämä juliste sen sijaan on arvoisellaan paikalla ja hyvässä käytössä seinääni koristamassa.

Konservointiopintoihini kuului tuossa viime lukuvuonna myös kipsityöskentelyä käsittävä kurssi, jonka mittaan saimme valmistaa ja käsitellä lukuisia kipsiveistoksia, -rosetteja ja -koristeita. Kipsityöt valmistettiin vinamold-muotteihin, joista osaa oli käytetty samaan tarkoitukseen jo vuosikaudet ja ne olivatkin kärsineet käytössä paljon. Tästä syystä tämäkin torso sai valmistusvaiheessaan rokonarpisen ihon täynnä paiseita ja epämuodostumia. Sen sijaan että olisin hionut pinnan sileäksi ja viimeistellyksi (kuten tein toisen torsoveistoksen kohdalla), päätin jättää pinnan silleen ja käsitellä torson yllä näkyvällä tavalla. Maalasin torson ihonväriseksi ja rupisen pinnan punertavaksi kuin pinta olisi puskenut sisältään verta ja ruumiinnesteitä O.o

Omat suosikkiteokset ovat tietenkin esillä paraatipaikalla seinällä. Ohessa myös pieni koristeellinen lintuhäkki, jonka ovat tällä hetkellä valloittaneet sekalaiset esineet aina kynsilakkapurkeista hajuvesiin ja heurekakaupasta hankkimaani galilein lämpömittariin.

Tiimarista hankin joskus halloweenin aikaan pieniä kallokynttilöitä, joita en millään ole raaskinut polttaa. Ovat niin söpöjä kököttäessään ikkunalaudalla irvistelemässä. Taustalla lahjaksi saamani kaunis kehys, johon päätyi suloinen kuva lumikista.

Let's zumbaaaah

Myöhäisillan kuulumisia - eli tiivistelmäni tämänhetkisistä fiiliksistä.

Koko ajan tekisi mieleni luoda jotakin. Tiedättehän sen kun joskus iskee inspiraatio niin kovaa että ei malttaisi syödä tai nukkua, asennon vaihtaminenkin tuottaisi kovasti vaikeuksia.

Ei luomisessa mitään pahaa ole, päinvastoin. Kuitenkin kaikki ulkoiset velvollisuudet painavat päälle eikä aikaa oikein tahdo löytyä.

Aaargh yritin juuri poistaa itseäni myspacesta, mutta se perkele ei toimi ja ilmoittaa koko ajan että sähköpostiosoitteeni on virheellinen o.O wtf

Huokaus...

Joku epic pose

Kaikista eniten haluaisin nyt muuttaa pois täältä (tai siis en nyt just keskellä yötä xD). Jotenkin alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tämä minimaalisessa yksiössä kukkuminen. Olisi ihana jos pääsisi levittäytymään ja olisi vihdoin ihan selkeä huonejärjestys: olohuone, makuuhuone ja keittiö erikseen! Ja sitten kun pääsisi vielä sisustamaan, aijai <3

Harmi vain että näillä palkoilla ei yksin pääse mihinkään isompaan kämppään käsiksi, pitäis varmaan ruveta vakioveikkaamaan tai keräämään pulloja tms.

Tai sitten pitää ottaa poikaystävää niskasta kiinni ja pakottaa hakemaan mun kanssa sitä kämppää :p

Että tällaista tällä kertaa. Ehkä huomenna tai ylihuomenna saan aikaiseksi jotain syvällisempää, vaikka kuluu se aika näinkin. Keskiviikon vapaapäivää odotellessa -->

Piti laittaa tähän vanha kuva erään tatuointini pohjana olleesta piirroksesta, mutta en nyt löydä sitä enää mistään. Yllä sen sijaan vanha luonnos jostakin merimorsoloisesta. Josko joskus olisi varaa hankkia lisääkin tatuointeja^^

Palencar

Huoh, kylläpä taas väsyttää. Töissä tuli oltua ja vihdoin koneella taas, oli vaihteeksi kanssa ongelmia nettiyhteyden kanssa, mutta no tässä sitä nyt ollaan.Nyt kun olen päässyt yli näistä henk. kohtaisista potutuksista onkin sitten parempi keskittyä ihan muihin juttuihin.

Tuli luettua se Eragon-sarjan ensimmäinen osa. Itse kirjahan ei ollut parhainta viihdettä, mutta kirjan kansitaiteen ansiosta pääsin tutustumaan taiteilijaan nimeltä John Jude Palencar.

Becoming Human

Mielestäni Eragonin kansitaide ei ole kyseisen taiteilijan parhaimmistoa, mutta tutustuessani tarkemmin hänen muuhun tuotantoonsa, huomasin löytäneeni minuakin puhuttelevia teoksia. Itse taiteilijalla on takanaan mittava ura ja monia palkintoja sekä kuvituksistaan että muista teoksistaan. Kuvitustyötä on kertynyt sellaisten suurten nimien parissa kuin Ursula LeGuin, H. P. Lovecraft ja Stephen King.

Bird Shrine

Teosten tunnelma on surrealistinen ja ne ovat täynnä upeita yksityiskohtia. Värimaailma on harmoninen ja kuvat erittäin kauniita - kuitenkin säilyttäen tietynlaisen mysterian takanaan.

Kushiel's scion

Pistää miettimään, miten jollakulla voikaan olla niin selkeä käsitys siitä miltä jonkun asian pitää näyttää. Varsinkin jos aihemaailma on niin surrealistinen ja voi olla vaikeaa käyttää esimerkkinä tai lähtökohtana mitään oikeasta maailmasta.

www.johnjudepalencar.com/

I give the artist full credit for the images

Maya Kulenovic

Kuten aiemmassa postauksessa vähän viittasinkin, näitä taiteilijajuttuja on tulossa enemmänkin. Tässä heti alkuun ensimmäinen, joka kertoo minulle melko uudesta tuttavuudesta, taiteilijasta nimeltään Maya Kulenovic (s.1975). Kulenovic on alkujaan lähtöisin Sarajevosta, mutta asuu nykyisin Torontossa, Kanadassa.

Maya on erittäin korkeasti koulutettu taiteen saralla ja hänen näyttelyitään järjestetään ympäri maailmaa. 

Lambs 2004

 

Away 2012

Mayan tekninen osaaminen on huippuluokkaa - tekniset esikuvat löytyvät vanhojen mestareiden opeista, kuten chiaroscuro - käsite. Tällä tekniikalla luodaan useita ohuita maalikerroksia, joiden läpi maalauksen pinta tuntuu hehkuvan sisäistä valoaan.

Itse teoksissa tuntuu yhdistyvän kohteen voima ja samalla sen herkkyys. Samaa voidaan sanoa Kulenovicin maalaustyylistä, joka yhdistää herkkiä, ohuita maalikerroksia sekä expressiivistä ja voimakasta tapaa maalata nopeasti ja yllättävillä pigmenttivalinnoilla.
 

Aristocrat 2007

Kulenovic on maalannut monipuolisesti sekä kurinalaisempaa että vapaamuotoisempaa kuvastoa. Aihemaailmaan kuuluvat maisemat, rakennukset, ihmiset ja eläimet. Kaikissa yhdistävänä tekijänä on synkkyys ja painostava tunnelma.

Itseäni puhuttelevat ehkä kaikista eniten eläinaiheiset kuvat, joissa eläin on kaikessa viattomuudessaan alistettu raakaan kohtaloonsa. Esiin tulevat hirtehiset aiheet kuten lihallisuus ja vääristynyt, sairas erotiikka.

Maalaukset ovat pelottavia, mutta vielä pelottavampaa on miten kauniita ne silti ovat.

Hog 2005

 www.mayakulenovic.com

All these images belong to Maya Kulenovic, I don't have any commercial purposes for them and I give the artist full credit.

Ensimmäinen päivä

Tässä heti alkuun pieni esittelypätkä, jonka toivon saavuttavan kanssabloggaajat missä sitten olettekaan. Tämä blogi on nyt ensimmäiseni sanotaanko noin 4-5 vuoteen, joten kerrottavaa on kerääntynyt sen verran että sitä kelpaa jakaa. Tai kelpaa ja kelpaa, toisille nämä blogitekstit ovat tietty yhdentekeviä.

Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista. Aihealueeksi tulee luultavasti pikkuhiljaa muotoutumaan oma elämäni ja asiat jotka saavat minut "kikseihin" eli kaikennäköistä kummallista ja outoa on luvassa.

Lupaan kuitenkin pysyä asiassa ja päivittämään blogia mahdollisimman usein. Voin nyt jo sanoa, että luvassa on tekstejä, sitäkin enemmän kuvia ja tietoa esimerkiksi taiteilijoista joihin kannattaa tutustua. Tekstien loppuun laitan linkkejä ja tietoa kuvien alkuperästä.

Kuten jo edellä viittasin, minua kiehtoo kaikista eniten kaikki kummallinen ja outo. Tämä pätee
likipitäen kaikkeen mitä arvostan taideteoksissa, kuriositeettikokoelmissa, sisustuksessa, muodissa ja muutenkin ympäristössäni. Kuriositeettikokoelmista sen verran, että kaikista vaikuttavimpaan olen törmännyt Pietarin Kunstkamerassa (saksaksi kunstkammer: "harvinaisuuksien museo"). Tsaari Pietari Suuri perusti sen 1700-luvulla osittain omien kokoelmiensa pohjalta.

Pietarioppaan sivulta kuva ulkopuolelta

Museo itsessään on erittäin vaikuttava barokkityylinen rakennus, joka koostuu monenmoisista saleista, suurista portaikoista ja käytävistä. Huoneissa vaellellessaan tuntuu että ajassa olisi hypätty satoja vuosia taaksepäin.

Suurin syy, jonka takia turistit jonottavat säätä uhmaten rakennuksen ulkopuolella pahimmillaan tuntikausia on todennäköisesti eräs Kunstkameran näyttelykokonaisuuksista, Tsaarin alkuperäinen luonnontieteellinen kokoelma.

Siamilaiskaksosten luuranko

Kokelma muodostuu purkeista yms. astioista joihin on säilötty eriskummallisia näytteitä eläinkunnasta, myös ihmisistä. Joukossa on mm. kaksipäisiä käärmeitä ja vauvoja, joilla voi olla sitten joko jättimäinen pää, ylimääräisiä jalkoja tai muuta mukavaa.

Kaikista kiinnostavinta ainakin minusta on, miten nämä "näytteet" ovat yhä niin hyvässä kunnossa. Aika on kuin pysähtynyt niiden ympärille, ja kuolleina syntyneet (?) vauvat ovat saaneet ikäänkuin uuden elämän. Jokaisen kohdalla tuntuu odottavan, että milloin se avaa silmänsä tai liikahtaa: tunnelma museossa on kuin mistäkin b-luokan zombieleffasta.

Konna Etelä-Amerikasta

Lapsen käsi

Kuriositeeteista tulikin mieleen, että miten ihmisiä tuntuukin aina kiinnostavan kaikki normaalista poikkeava. Jotkut eivät kehtaa ehkä myöntää, tai eivät ole tunnistaneet itsessään tätä piirrettä, mutta itse ainakin huomaan tuijottavani vastaan tulevia kummallisuuksia silmät suurina. Tämä koskee varsinkin henkilöitä, joiden piirteissä on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Tuijotus ei toki ole mitenkään pahansuopaa : D
Omissa teoksissanikin huomaan toisinaan luonnostelevani mieluummin epänormaaleja ihmismäisiä olentoja kuin anatomisesti korrekteja piirteitä.

http://www.kunstkamera.ru/en/

Kuvat google, kunstkamera